KyS:n keskustelufoorumi on yksi keskeinen tiedonvälityskanava seuramme toiminnasta. Hyvä esimerkki sen käytöstä on vaikkapa Jukolan Viesti. Keskustelufoorumissa kerrotaan ajankohtaista tietoa kilpailusta ja sieltä käsin voi KyS:n joukkueisiin ilmoittautua ja seurata ilmoittautumistilannetta.

Koska keskustelufoorumiin yrittää päivittäin kirjautua kymmenet epäasialliset käyttäjät (”robotit”), ei normaali uuden foorumikäyttäjän kirjautumiskäytäntö ole käytössä, vaan toimimme nyt ja jatkossa seuraavasti.

Eli jos et ole vielä KyS:n keskustelufoorumin käyttäjä, toimi seuraavasti:

 – lähetä sähköposti keskustelufoorumin ylläpitäjälle Jyrki Metsolalle (jyrki.metsola@cads.fi)

– Ilmoita sähköpostissa tuleva käyttäjätunnuksesi (muotoa etunimi_sukunimi, esim. jyrki_metsola) ja haluamasi salasana (vähintään 6 merkkiä). Salasanaa voit muuttaa myöhemmin foorumissa, jos niin haluat.

– Tämän jälkeen lisään sinut foorumin käyttäjäksi ja laitan siitä vahvistuksen paluusähköpostina.

– Tämän jälkeen voit kirjautua foorumiin kyseisellä tunnuksella ja salasanalla.

Kymin Suunnistajien jaostot 2016

Kymin Suunnistajien käytännön seuratoiminnasta vastaavat pitkälti eri jaostot. Jos sinulla on jotain kysyttävää tietystä osa-alueesta tai haluat osallistua kyseisen jaoston toimintaan (esim. ratamestariksi Rannikkorasteille), ota rohkeasti yhteyttä kyseisen jaoston puheenjohtajaan.

Nuorisojaosto

Sari Kaitainen (puheenjohtaja), 050-562 6779, sari.kaitainen@kymp.net
Nuorisojaostossa toimii kaksi alajaostoa, jotka vastaavat toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta:

Nuorisojaosto, Suunnistuskoulu ja Harrasteryhmä 

Sari Kaitainen
Salla Töyrylä
Markus Gango
Anu Soini

Nuorisojaosto, 11-14 -vuotiaat 

Maria Kurhinen
Mika Kilpinen
Toni Soini
Joonas Kavakko

Valmennusjaosto

Mikko Töyrylä (puheenjohtaja), 040-567 7386,  mikko.toyryla@kymp.net
Maria Kurhinen
Jussi Virtanen
Timo Väyrynen

Rannikkorastit-jaosto

Peter Svahn (puheenjohtaja), 040-591 4243,  petersvahn@outlook.com
Esa Maikkola
Mika Kilpinen
Kalle Tarhonen
Tiina Naakka

Seuratoimintajaosto

Jaana Pirtilä (puheenjohtaja), 050-309 7451, jpirtila@gmail.com
Pauli Kainiemi
Päivi Pirtilä
Tiina Väyrynen
Hannu Währn
Riikka Turunen
Pia-Maria Ahlfors
Anitta Lavikainen

Kartta- ja kilpailujaosto

Mikko Kiiski (puheenjohtaja), 0500-655 071, mikko.kiiski@iki.fi
Kauko Salonen
Timo Pirtilä
Mika Kilpinen
Hannu Pönni
Jukka Matilainen
Toni Soini
Timo Kavakko
Joonas Kavakko
Mikko Töyrylä

Kymin Suunnistajien toimihenkilöitä 2016

Johtokunnan ja eri jaostojen lisäksi Kymin Suunnistajissa on joukko muita toimihenkilöitä, jotka palvelevat kaikkia seuralaisia oman vastuualueensa osalta.

Ilmoitus- eli IRMA-sihteeri: Tiina Vepsäläinen, 044 5310 105, tiina.vepsalainen@loviisa.fi

Jäsensihteeri: Marja Streng, 044 3111 242, marja.streng@kymp.net

Taloudenhoitaja ja varastonhoitaja: Hannu Währn, 044 2233 287, hannu.wahrn@kymp.net

Pukuvastaava (uudet hankinnat): Riikka Turunen, 040-592 6907, zirmaa@hotmail.com

Pukuvastaava (myynti): Marja Währn, Koivutie 4 Katariina, 044-385 8582, marja.wahrn@kymp.net

Varaston avaimet ovat myös seuraavilla henkilöillä:

Timo Väyrynen, 0400 211 045, Vähäpellonpolku 8, Lankila
Esa Maikkola, 0400 531 729, Kärsäkalliontie 4 C, Siltakylä

Anu Soini, 050 400 1504, Sommeenkatu 24, Kotka (Veikkola)

Kun tarvitset varastolta jotain, hae avain lainaksi joltakin heistä.

Toiminnantarkastajat: Heikki Hinttula ja Heikki Lehmus

Kymin Suunnistajat 1990- ja 2000-luvulla

Ville Taussi
 
Aloitan tekstin vuodesta 1992, jolloin itse aloitin suunnistuksen. Ainakin osalle seuramme jäsenistä vuoden 1992 loppu on jäänyt mieleen siitä, että lähestulkoon koko seuran parhaimmisto vaihtoi tuolloin seuraa.

Ensimmäinen suunnistuskertani oli keväällä –92 Karhuvuoren kuntoradan maastossa järjestetyt kuntosuunnistukset. Heti alussa innostuksen syntymiseen oli suuri merkitys sillä, että heti ensimmäinen suunnistuskerta oli maastossa, jossa olin liikkunut paljon muutenkin. Ensimmäinen kilpailuni oli kesäkuussa –92 Pahallalammella järjestetyt silloisen Kymenlaakson piirin pikamatkan mestaruuskilpailut. Tuloksena oli hylkäys, koska yhtä rastia ei löytynyt. Loppukesästä kävin ikäkausikilpailuja ja lähialueen kansallisia ja olin saanut melko vakavan suunnistuskärpäsen pureman.

Nykyinen edustusjoukkue aloittaa

Kausi 1993 oli sitten ensimmäinen kokonainen suunnistuskauteni. Kilpailuja oli kevään Isotonic-suunnistuksesta Kainuun Rastiviikkoon Nuorten Jukolaan ja KLL:n Suomen Mestaruuskilpailuihin. 1990-luvun alkupuolella aloitti suunnistuksensa myös erikoislaatuinen joukko pikkupoikia. Kaikkien poikien tarkkoja aloitusajankohtia en muista, mutta tuo 1983 syntyneiden poikien joukko (Tuomas Mattila, Jussi Taussi, Pekka Tolonen ja Matti Töyrylä) vahvistettuna muutamaa vuotta myöhemmin KySsiin vaihtaneella Jonne Lehdolla oli seuramme 1990-luvun menestyksen ehdoton kulmakivi.

Aluksi tuo poikajoukko pelotti ja alisti muita ikäkausikilpailuissa ja lähialueen kansallisissa. Joka syksyisenä kohokohtana olivat KLL:n Suomen Mestaruuskilpailut, joista on tullut kaiken värisiä mitaleita ja useita sijoituksia Top Teniin. Vuodesta 1998 lähtien, jolloin –83 ikäluokka pääsi ensimmäistä kertaa virallisiin SM-kilpailuihin, on tuo poikajoukko tuonut seurallemme n. 40 plakettisijoitusta (10 joukkoon) SM-kilpailuista. Nuo 40 plakettisijoitusta pitävät sisällään SM-viestikulta, 2 x SM-viestipronssi, 2 x normaalimatkan SM-kulta, normaalimatkan SM-hopea, 2 x normaalimatkan SM-pronssi, SM-pitkän hopea ja SM-yön pronssi. Tietenkin seurassa on ollut paljon muitakin menestyjiä tuon erikoislaatuisen poikajoukon lisäksi. Muita SM-mitaleja ja sijoituksia kymmenen joukkoon henkilökohtaisissa kilpailuissa saavuttaneita ovat Salla Lehto, Sanna Tolsa ja Mikko Töyrylä.

Hiihtosuunnistusta a’la Lehdon perhe

Hiihtosuunnistuksen puolella aktiivisuus on ollut vähäistä, mutta menestys sitäkin parempaa. Pääosin menestyksestä ovat vastanneet Jonne ja Salla Lehto. Molemmat saavuttivat Kymin Suunnistajien väreissä useita Suomen Mestaruuksia ja muita mitaleita. Ja seuran vaihtojen jälkeen menestys on jatkunut vähintäänkin samanlaisena. Molemmat ovat pärjänneet nuorten MM-tasolla kirkkaimpien mitaleiden arvoisesti ja Salla on noussut myös naisten sarjassa maailman hiihtosuunnistuseliittiin.

Antit vauhdissa

90-luvun alussa Kymin Suunnistajia edustivat myös Antit Ranta ja Harju. Joista ensin mainittu mm. voitti 1991 Koululiikuntaliiton Suomen Mestaruuden monien muiden hyvien saavutusten lisäksi. Antti Harjun saavutukset olivat hyviä jo Kymin Suunnistajien aikana mm. hyvien KLL-juoksujen ansiosta. Nykyään jokainen suunnistusta aktiivisesti seuraava on huomannut kuinka Antti on noussut aivan valtakunnan terävimpään kärkeen, josta osoituksena mm. tämän vuoden normaalimatkan SM-hopea Kalevan Rastin väreissä.

Viesteissä menestystä

Nuorten puolella viestisuunnistuksissa 90-luvun alussa Nuorten Jukolassa sijoitukset pyörivät n.40 sijan paikkeilla. 90-luvun loppupuolella nuorison saatua ikää ja kokemusta lisää parhaimmaksi tähänastiseksi sijoitukseksi tuli vuoden 1998 12.sija. Muita hyviä sijoituksia ovat olleet mm. Smålandskavlenin junioriviestin 4. sija vuonna 2000.

Uusi polvi on tulossa

Aivan viime vuosina on myös ollut havaittavissa ilahduttavasti nuoremman polven esiintuloa. Parhaimpina saavutuksina ovat vuoden 2000 KLL SM-kilpailuissa tullut Jarkko Tolsan pronssi ja tämän vuoden (2003) Jussi Töyrylän SM-hopea ja Henrik Väisäsen 6. sija samaisissa karkeloissa. Lisäksi henkilökohtaisissa SM-kilpailuissa 10 parhaan joukkoon on sijoittunut Heta-Kaisa Koivupuro.

Jukolan Viestissä nousujohteinen kehitys

Jukolan viestissä oli monta melko laihaa vuotta vuoden 1992 jälkeen ja sijoitukset pyörivät vähän alle ja yli kolmen sadan aina vuoteen 2000 Joensuun Jukolaan saakka, jolloin ensimmäisen kerran moneen vuoteen oli joukkueen tavoitteena sijoittua 200 parhaan joukkoon. Tuolloin ei kuitenkaan tavoitteessa onnistuttu vaan sijoitus oli 240. Vuonna 2001 Seinäjoella sijoitus oli 142. ja tavoitteena ollut sijoittuminen 150 parhaan joukkoon täyttyi. Vuonna 2002 Asikkalassa oli tavoitteena sijoittua jo 100 parhaan joukkoon, mutta 10 pykälää tavoite jäi vajaaksi. Tänä vuonna Sulkavalla sijoitus olikin sitten ensimmäisen kerran 100 joukossa minun aikana. Sijoitukseksi tuli 97. muutamien osuuksien raskaista virheistä huolimatta. Joukkueessa suunnistivat Petri Kotro, Matti Töyrylä, Jarno Saarela, Tuomas Mattila, Ville Taussi, Jussi Taussi ja Jonne Lehto. Venlojen viestissä parhain sijoitus on vuodelta 2000, jolloin joukkue Sanna Taina, Ritva Väisänen, Sanna Tolsa ja Salla Lehto sijoittui 63:nneksi.

Menestystä veteraanisarjoissa

Veteraanien puolella 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tuli paljon hyviä menestyksiä. Kaikkein kirkkaimpana on Samuli Korven Suomen Mestaruus H70-sarjan pikamatkalla. Muita kestomenestyjiä on ollut Teuvo Töyrylä, joka on nappaillut useampana vuonna sijoituksia 10 parhaan joukossa SM-kilpailuissa. Menestystä on tullut normaalimatkalla, pitkällämatkalla ja erityisesti yösuunnistuksessa. Yösuunnistajana Teuvo on ollut myös useana vuonna Jukolan ”pitkällä yöllä”.

Olen tähän mennessä muistellut lähinnä parhaita menestyksiä eikä tukenani ole ollut mitään kaiken kattavaa tuloshistoriikkiä. Jos jostain syystä jonkun tätä lukevan mieli pahoittuu siitä, että omaa tai jonkun muun menestystä ei mainita tämän tekstin yhteydessä, olen syvästi pahoillani ja toivon, että kaikki hyväksyvät ja ymmärtävät asian.

Vahvaa nuorisotoimintaa

Nuorisotoiminta seurassamme on ollut erittäin hyvää koko sen ajan, mitä olen itse suunnistanut. Erilaisia leirejä on ollut vuosittain lähempänä ja vähän kauempanakin. Parhaiten mieleen ovat jääneet, monistakin syistä, Risulahdessa pidetyt kesäleirit. Nuorisotoiminnan toimivuudesta on osoituksena myös vuodesta toiseen sijoittuminen Kymenlaakson Orava Cupissa ensimmäiseksi tai toiseksi. Erityiset kiitokset nuorisotoiminnasta Pekka Korvelle monien hyvien harjoitusten järjestämisestä ja Kaisa Snellille monista eri leireistä.

Vuodesta 1998 lähtien Kymin Suunnistajissa on toiminut nuorten valmennusryhmä, joka on viime vuodesta lähtien jakautunut kahteen osaan: nuorempien valmennusryhmään ja vanhempien edustusryhmään.

Edustusryhmän ja sitä edeltäneen valmennusryhmän toiminta on ollut aktiivista 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Menestyksistä mainittiin tekstin alussa. Leiritoimintaa on ollut mm. Ruotsissa, Ahvenanmaalla, Lapissa ja tietenkin monissa muissa osissa Suomea. Suunnistusliiton valmennusryhmissä 1990- ja 2000 luvuilla seuramme jäsenistä ovat olleet Jonne Lehto, Tuomas Mattila, Jussi Taussi, Matti Töyrylä, Mikko Töyrylä, Salla Lehto ja Sanna Tolsa. Viimeisimpänä valmennusryhmiin valintana on Jonne Lehdon valinta nuorten maajoukkueryhmään.

Muistoja ratamestarina olemisesta

Lauri Helminen

Ollessani ensimmäistä kertaa kuusikymmenluvun lopulla Juhani Soinin apulaisena piirin mestaruuskilpailuissa Suolinnassa en osannut kuvitella mitä kaikkea ratamestaritoiminta toikaan elämääni kolmenkymmenen vuoden aikana. Oli paljon tähtihetkiä mutta myös vastoinkäymisiä. Ratamestarina olo on kuin savusaunan omistajalla, vähintään kerran se palaa. Miten ratamestaritoiminta tänä aikana onkaan kehittynyt. Mussalon kansallisissa v.1972 (kilpailijoita 626) painettiin radat ensimmäistä kertaa meillä käsipainokoneella. Sitä ennen ne piirrettiin käsin. Rasteilla oli käytössä väriliidut leimaamista varten. Pihtileimasimet otettiin käyttöön v.1975 SM-viestissä. Lentokentän v.1986 Fin-5 kilpailuista lähtien suurten kilpailuiden radat on painettu painotaloissa.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään ratamestariksi? Siihen joko joudutaan tai halutaan. Minulle kävi juuri siten, että ensin jouduin ja sen jälkeen aloin himoita ratamestaritehtäviä. Suurena tavoitteena pidin sitä, että olisin pystynyt antamaan kilpailijoille riittävän vaativia haasteita. Ratamestarityötä edesauttoi myös tiivis kartanparannustoiminta. Karttojen teko antoi myös potkua suunnistustaidon kehittämiselle.

Ratamestarityössä kaikkeen miellyttävintä oli alustava ratasuunnittelu olohuoneessa. Olosuhteet ovat hyvät, ei satanut eikä ollut hirvikärpäsiä. Eniten aikaa meni rastipukkien tekemisiin ja rastilippujen viemisiin sekä ratojen painamiseen. Viimeinen yö ennen kilpailuja oli aina levoton, koska joutui miettimään mitä pitäisi vielä tarkistaa. Ainainen koodivirheen pelko pyöri mielessä. Kun ja jos kilpailut menivät hyvin, ratamestari sai hyvän olon tunteen jota ei voine selittää.

Mitä kaikkea ratamestarina ja valvojana olo on sitten minulle antanut? Kaikkea hyvää ei voi luetella, mutta ennen kaikkea se antoi paljon ystäviä, paljon hienoja hetkiä ja nöyrää mieltä. Tehtyjen tuntien määrää on vaikea arvioida, mutta ratoja tein vuosittain keskimäärin kolme. Tärkeimmät kilpailut olivat 3 kpl SM-viestejä, 1 kpl Fin-5 osakilpailu, 4 kpl Kymen Rastiviestejä, 1 kpl testikilpailu, 12 kpl piirin mestaruuskilpailuja, 5 kpl eri yhteisöjen valtakunnallisia mestaruuskilpailuja ja lukuisia kansallisia kilpailuja. Vasta loppuvaiheessa osasin käyttää apuna ratamestariryhmää. Alkuaikoina halusin tehdä kaiken yksin lastenratoja lukuun ottamatta. Vaikka näin jälkikäteen työn määrä tuntuu lähes käsittämättömältä en päivääkään kuitenkaan vaihtaisi pois. Emit-järjestelmään en ehtinyt koskaan syventyä.Se on tuonut paljon helpotuksia ratamestarityöskentelyyn.

Maisan kokemukset KyS:stä ja suunnistuksesta

Maisa Mattila

Omat suunnistamiset

SE alkoi joskus 70-luvun alkupuolella mentyäni Ahlströmille töihin ja siellä työporukassa mietittiin jotain kuntoilu­lajia. Aivan uutena ja ihmeellisenä löysin tälläisen kuin suunnistus ja eikun rasteille, aluksi pareittain työkaverin kanssa Arvi Kiiraman kärsivällisellä opastuksella.

Melko pian sain houkuteltua myös armaan aviomieheni Saken kuntorasteille. Eskelisen Reijo varmaan muistaa vieläkin sen tapahtuman (hän oli ratamestari). Sakkea odotettiin ja odotettiin ja oltiin jo lähdössä etsimään, mutta saapuihan Sakke vihdoin uupuneena mutta onnellisena pois metsästä. Ja niin oli Mattilan perhe hurahtanut suunnistukseen ja seurahan oli Kymin Suunnistajat. Tämä tapahtui peruskartta-aikaan.

Samoihin aikoihin tulivat ensimmäiset suunnistuksen erikoiskartat ja KyS käynnisti vireän ja voimakkaan nuorisotoiminnan. Mukaan tuli paljon lapsiperheitä ja suunnistuksesta kehittyi koko perheen harrastus. Mattilatkin alkoivat muiden mukana kiertää kansallisia kisoja ja rastiviikkoja. Itse jätin aika pian “kuntsarit” ja suunnistin vain rastiviikoilla periaatteella “sateen sattuessa sisällä” lukuunottamatta Sveitsin rastiviikkoa. Siellä nääs satoi koko viikon.

Kainuun rastiviikko kuului ja kuuluu taaskin kesäohjelmaan. Kyssiläis-perheitä rynnisti 70-80-luvulla sankoin joukoin Kainuuseen: ainakin Rapot, Rikat, Kääriät, Helmiset, Rainiot, Nurmiaiset, Korvet ja varmasti muitakin jotka ei nyt tulleet mieleen. Siihen aikaan asuttiin leirialueella teltoissa omalla tiiviillä alueella, jonka varasi ensiksi ehtinyt. Rapon Marita oli muuten paras paikanvaraaja. Hän nääs pelotteli muut pyrkijät kauas kertomalla millaista hurjaa sakkia varaamalleen paikalle oli tulossa.

Suunnistusmenestystäkin tuli, koska seppeleitä saatiin väsätä muistin mukaan aivan riittävästi. Paremminkin ovat jääneet mieleen välipäivät ja Rainion Ranin järjestämät tapahtumat. Opastettu retki Raatteen tielle oli ohjelmassa. Ranillahan oli omakohtaisia kokemuksia kyseisestä paikasta. Myös leiriolympialaiset palkintojen jakoineen olivat ohjelmassa . Lajeina oli ainakin: ammunta ilmapistoolilla, tikan heitto, uinti ja rinnejuoksu soramontussa.

On tosi mukavaa, että kyssiläiset perheet yhä osallistuvat rastiviikoille. Lisäystä on tullut Fin-5-viikosta. Nyt ei enää asuta niin tiiviisti, mutta kisapaikan seurateltta toimii yhteisenä tukikohtana, jossa luodaan tätä seurahenkeä ja on mahdollisuus kertoa nämä kootut selitykset suorituksestaan ja menestyksiäkin aina tulee.

Muut oheistoiminnat

”Jytäjumppaa”

Joskus 80-luvulla syksyn saapuessa KyS:n naisten mieleen hiipi haikeus, että eikö me tavata vasta kun ensi kesänä. Siinä syntyi idea talviajan “Jytäjumpasta”. Ja niinpä varattin salivuoro Aittiksen koululta. Tilasin muutaman kasetin ja eikun jumppaamaan Anne Pohtamon aerobicin , Kuntoliiton jytäjumpan ja strechingin tahdissa. Tätä harrastettiin muutama vuosi, kunnes kuntosaleista tuli liian kova kilpailija meille.

”Ravintolatoiminta”

Kymin Suunnistajat on koko historiansa ajan järjestänyt isompia ja pienempiä kisoja. Kisoihin kuuluu aina ravintola. Meitä KyS:läisiä naisia on aina löytynyt iskukykyinen joukko hoitamaan homma. Itse pääsin pian harrastukseni alussa joukkoon mukaan ja jonkun ajan kuluttua perin Korpin Ailalta “ravintolapäällikön” viran. Niinpä tuli junailtua “muutama” kisaravintola ja taas sain uusia kokemuksia sekä uutta oppia.

Yhteen aikaan meidän kisaravintolan tavaramerkki oli paikalla leivotut munkkirinkilät. Itse olin ensiksi vähän epäilevä Kilpisen Riitan ideasta. Miten siellä metsän keskellä niitä rinkeleitä väännetään? Kunnes Riitta sitten demonstroi jutun juonen ja niinhän me luonnonhelmassa taikinasta pyöritettiin pikkupullia ja pullista etusormet läpi , pyöräytys ja rinkeli rasvaan paistumaan.

”Sihteeri” (ilmoitus)

Otsikossa on tehtävänimike, joka sopii mahdollisimman huonosti allekirjoittaneeseen. He jotka minua tuntevat vähän paremmin, tietävät että, jos minulle uskoo 3 paperia kohta ainakin yksi on hukassa ja muut kaksi sekaisin.

Mutta kun Kääriän Vapulta vapautui ilmoitussihteerin pesti niin minähän tartuin tilaisuuteen että “ tätähän en vielä ole tehnytkään “. Onneksi, minulle ja seuralle, että samaan aikaan otettiin käyttöön verkkovihko-palvelu Internetissä ja ilmoittautumiset hoituvat ilman paperia. Omasta mielestäni homma on sujunut ilman kovin montaa mokaa, mitä nyt ensimmäisen kesäkauden jälkeen en muistanut aloittaa hiihtosuunnistuskautta ja Lehdon Jampalta jäi kisat väliin, varmaankin olen sen saanut anteeksi.

Summa summarum

Edellisissä jutuissa olen halunnut eritellä lähinnä itselleni, miten monipuolisella tavalla minulla on ollut mahdollisuus hyödyntää seuraa itseni kehittämisessä, sillä mikään näistä tehtävistä ei ole sivunnut leipätyötäni lasitehtaan laboratoriossa ja samalla olen tutustunut aikamoiseen määrään mukavia ihmisiä.

Mikä mukavinta, olen saanut seurata muidenkin kuin omien lasten kehitystä nuoriksi ja aikuisiksi jo toisessa polvessa (vai onko se jo kolmannessa?). Jonkinlaista kasvatustakin on tullut leireillä harrastettua “keittiön” kautta.

Tästa kaikesta ei voi olla kuin kiitollinen Kymin Suunnistajille.

Hajanaisia muistoja suunnistuksesta 50-luvulta

Heikki Hinttula

Oli vuosi 1949, kun vanhempani alkoivat ehdottelemaan, että pojalla pitäisi olla jokin hyvä harrastus. Minusta tuli partiolainen. Siellä opetettiin monia hyödyllisiä taitoja, muun muassa kompassin käyttöä ja maastossa kulkemista kartan kanssa. Vuonna -50 sain oman kompassin ja menin ensimmäisiin suunnistuskilpailuihin. Kompassi oli vanha kunnon Suunnon marssikompassi. Kilpailut taisivat olla nykyisiä Suistokymin kuntorasteja vastaavat arki-iltana pidetyt kilpailut ja ne olivat Ampumaradan (nykyisin Luovin) maastossa. Kartta oli valmistunut v. 1948 , sen mittakaava oli 1:30 000 ja se oli mustavalkoinen. Matkaa oli sen tavan mukaan 5-6 kilometriä ja rasteja muutama. Kilpailun jälkeen kartta oli luovutettava kilpailun järjestäjälle uudelleen käytettäväksi seuraaviin kilpailuihin.

Rastit oli merkitty erivärisin kreppipaperein ja rastitunnuksena oli joko kirjain tai numero, joka merkittiin omalla kynällä tai isommissa kilpailuissa rastilla olevalla leimasimella karttaan. Maalissa kilpailujen järjestäjä tarkasti tunnukset. Joissakin kilpailuissa rastilla oli tunnus pienellä paperilapulla ja maaliin tultaessa lappupino luovutettiin järjestäjille. Isommissa kilpailuissa käytettiin numeroita, ja rasteilla oli rastimiehet, jotka kirjasivat rasteilla käynnit. Rasteihin oli myöskin merkitty kilpailujen päivämäärä, sillä kilpailujen jälkeen aika hoiti rastilippujen hävittämisen.

Ajanotto alkoi lähdöstä, josta juostiin K-pisteeseen. Sieltä kilpailija sai kartan ja piirsi itse rastit ja jatkoi matkaansa. Rasteja oli vähän ja matkat pitkiä nykyisiin verrattuna. Esimerkiksi vuonna 1949 Jukolan viestin ensimmäisellä osuudella oli 3 rastia ja matkaa 11,5 km. Nuortenkin sarjoissa matkojen pituudet vaihtelivat 7 – 9 kilometriin.

Karttojen mittakaavana oli yleisesti 50-luvulla 1:30 000, joskus mittakaava oli 1:40 000 ja kaikkein mielenkiintoisin oli venäläinen kartta, jonka mittakaava oli 1:42 000. Lähin tällainen kartta oli Neuvottomasta Tavastilaan päin. Liekö kenelläkään enää moista karttaa?

50-luvun loppupuolella tulivat ensimmäiset 1:25 000-kartat. 60-luvun puolivälissä alkoi tulla ensimmäisiä värillisiä karttoja ja mittakaavatkin alkoivat olla 1:15 000. Myöskin karttapoikkeama otettiin huomioon kartan painatuksessa.

Karttapoikkeamalla tarkoitetaan karttapohjoisen ja neulapohjoisen välistä kulmaa. Kulma ilmoitettiin piiruina ja 50- ja 60-luvulla se oli n. + 70 piirua. Jos et huomioinut poikkeamaa ja menit kompassisuunnalla, menit 1 kilometrin matkalla n. 70 metriä oikealle. 50-luvulla ja vielä 60-luvulla oli jonkin verran valkoisen kartan kilpailuja. Valkoiselle paperille oli piirretty suunnistusrata. Lisäksi oli merkitty pohjoisnuoli ja annettu karttapoikkeama. Joskus kerrottiin, onko rasti suolla vai mäellä. Vuonna 1962 Kymin Suunnistajat pitivät valkoisen kartan kilpailut Kankaan koululla. Ratamestarina oli Esa Harju ja radan pituus oli 6 kilometriä. Voittajat olivat yleisessä sarjassa Kai Karlsson, aika 48.30, miehet 35 – 43 v. 1. Jaakko Osola, aika 56.00 ja miehet 16 – 18 vuotta 1. Matti Takala aika 1.00.30.

Pukeutuminen oli hyvin kirjavaa. Suurin osa suunnistajista juoksi lyhyissä urheiluhousuissa ja nailonpaita oli kova sana. Varsinaisia suunnistustossuja ei ollut. Jalkineina käytettiin yleisesti sen ajan tennistossuja tai koripallotossuja. Jotkut käyttivät nahkaisia ratapiikkareita. Näiden huonona puolena oli se, että sateisella ja märällä reitillä piikkareiden koko saattoi kasvaa pari numeroa. Huipuille valmistettiin nahkaisia suunnistuspiikkareita. Niitä tällaisella tavallisella suunnistajalla taloudellisista syistä johtuen ei ollut mahdollisuutta hankkia.

Paljon käytettiin myöskin säärisuojia. Täällä päin Suomea ne valmistettiin itse, kun niitä ei kaupoissa ollut myynnissä. Pitkät suunnistushousut yleistyivät 60-luvun alkupuolella, kun Ruotsissa alkoi esiintyä suunnistajilla jonkinlaista keltatautia ja juokseminen lyhyissä housuissa kiellettiin. Suomalaiset seurasivat perässä.

Karttojen suojukset olivat myöskin melkoinen ongelma. Nykyisen kaltaisia muovipusseja ei ollut ja vaikka Suunto Oy mainostikin karttalaukkuja, ei paikallisista urheiluliikkeistä niitä saanut. Meistä nuoremmista pojista yhden isä oli A Ahlström Oy:n sairaalan lääkäri. Hän antoi meille vanhoja röntgenkuvalevyjä ja kun niistä pestiin ne keuhkojen ym elinten kuvat pois, saatiin eristysnauhan avulla melko hyviä karttasuojia. Varjopuolena näissäkin suojissa oli se, että ne eivät kestäneet taivuttamista,vaan lohkeilivat helposti. Sitten, kun nuo tulokset alkoivat parantua ja tuli käytyä vähän kauempanakin suunnistamassa, hankin Suunnon karttalaukun. Ei se märällä ilmalla pussille vertoja vedellyt.

Suunnistuskilpailuihin kuljettiin yleensä Tiilikeskuksen omistamalla IFA-kuorma-autolla, jos kilpailut olivat tässä lähiympäristössä. Lavalle nostettiin fanerinen pienillä ikkunoilla varustettu koppi. Jos matka oli pidempi, laitettiin lavalle heiniä pehmusteeksi ja ressu heinien päälle. Kaakkois-Suomen mutkaisilla teillä joillekin saattoi tulla vähän huono olo, mutta se ei matkaa hidastanut. Siitä vaan pää perälaudan yli ja huono olo katosi tielle. Pidemmillä kuorma-automatkoilla oli käytössä myöskin Nygrenin keltanokka-Ford tai Sunila Oy:n soutajien käytössä ollut auto, joissa kilpavenetelineet olivat kopin päällä.

Kun henkilöautot olivat vähissä, kuljettiin pidempiä matkoja myöskin linja-autolla tai junallla. Ylellisyyttä oli, jos pääsi Harjun Esan Opelilla, vm -38, tai Korpin Akselin IFA F-9:llä. Paikallisiin kisoihin mentiin polkupyörällä.

Varsinaisiiin kilpailutunnelmiin en tässä ole puuttunut, sillä ne eivät paljoakaan poikkea tämän päivän kilpailuista. Samalla tavalla silloinkin menestyttiin tai pummattiin. Ja selittelyt jatkuvat edelleen.

Kymin Suunnistajat
– jäsenistönsä tarpeita palveleva virkeä ja iloinen suunnistusseura!

Kymin Suunnistajat on kotkalainen suunnistuksen erikoisseura. Jäseniä meillä on yli 350, pääosin Kotka-Pyhtää -alueella asuvia suunnistuksen ystäviä. Seuramme elää tällä hetkellä 62-vuotiaan historiansa vahvinta aikaa. Olemme määrätietoisesti toimintaansa kehittävä seura, jonka toiminnan kulmakiviä ovat laadukas ja tuloksekas nuorisotoiminta, alueen johtava kuntosuunnistustoiminta (Rannikkorastit), iloinen seuratoiminta sekä nyt myös määrätietoinen panostus aikuisten eliittisuunnistukseen.

Nuorisotoimintamme perustana on laadukas suunnistuskoulu- ja valmennustoiminta. 7-14 -vuotiaille lapsille suunnattu Hippo-suunnistuskoulu käynnistyy jälleen keväällä 2015. Suunnistuskoulussa opetellaan suunnistuksen alkeet ja liikutaan metsässä ohjaajien opastuksella. Valmennuspuolella tuemme tavoitteellisesti harjoittelevia nuoria suunnistajiamme ”suunnistajan polulla”, tarjoten niin valmennusta kuin monipuolista harjoitustoimintaa. Tämä työ kantoi kaudella 2014 myös tulosta: seuramme nuoret saavuttivat 8 henkilökohtaista ja yhden viesti SM-mitalin. Olimme kaudella 2014 SM-tilastoissa (nuoret ja pääsarjat) Suomen 10. paras seura.

Seuramme kehittämä Rannikkorastit on alueemme johtava kuntosuunnistustuote, joka tarjoaa suunnistuksesta ja oman kunnon kehittämisestä kiinnostuneille ihmisille laadukkaat ja harrastajaystävälliset tapahtumat läpi kesän, aina huhtikuusta loppusyksyyn asti. Rannikkorastien yhteydessä pyörii myös firmaliiga, jossa työpaikka-, kaveri- ja perhejoukkueet voivat kilpailla keskenään.

Koska seuramme tavoitteena on olla jäsenistönsä tarpeita palveleva virkeä ja iloinen suunnistusseura, järjestämme myös kaikenlaista muuta suunnistukseen ja liikuntaan liittyvää yhteistä toimintaa keskenämme, esim. yhteisiä matkoja suunnistuskilpailuihin ja -viesteihin sekä rastiviikoile, kuutamohiihtoja, vaellusretkiä jne. Helpottaaksemme uusien harrastajien mukaantuloa suunnistuksen pariin järjestämme vuosittain aikuisten suunnistuskoulun.

Voidaksemme harrastaa lajiamme tuotamme jatkuvasti uusia suunnistuskarttoja ja uudistamme entisiä. Suunnistuskarttoja meillä on sekä Kotkan että Pyhtään alueelta.

Olemme perinteisesti olleet vahva kasvattajaseura. Vuoden 2015 alussa olemme käynnistäneet KyS 2020 -projektin, jonka tavoitteena on nostaa Kymin Suunnistajat eliittiseuraksi myös pääsarjojen (H21, D21) suunnistuksessa. Päätöksen taustalla on erityisesti halu tarjota meidän lahjakkaille nuorille kehityspolku aikuisten sarjoihin omassa seurassa.

Suunnistus on hieno laji, joka sopii kaikenikäisille. Suunnistus antaa harrastajalleen fyysisen kunnon lisäksi mystistä rastien löytämisen iloa sekä luonnossa liikkumisen ja yhdessä tekemisen nautintoa.

Toivotamme Sinut tervetulleeksi kyssiläisten mukavaan ja rentoon porukkaan!

Jyrki Metsola
Puheenjohtaja
Kymin Suunnistajat ry