Terveisiä Kainuun Rastiviikolta!
Posted: Tue 08.07.2008 17:36
"Kisareportteri" Kainuun Rastiviikolta täällä. Kahden kisapäivän jälkeen, välipäivän iltana muutamia tuntemuksia, havaintoja jne:
- KYLMÄ! Nyt jo naurattaa, kun kuuntelee säätiedotuksia, joissa todetaan Suomessa muutoin olevan ihan ok sää, mutta Oulun läänin itäosassa (me olemme siellä!) sateita ja kylmää. Kisapäivinä lämpötila on ollut alle 10 ja Ukkohallan kisakeskuksessa ajoittaiset sateet ja tuuli ovat lisänneet vaikeuskerrointa...
- TELTTA PELASTAA! Mutta superkiitokset Rapon Marittalle ja Manulle, meitä poloisia suunnistajia odotti ensimmäisenä kisapäivänä pystyssä oleva teltta, jonka suojissa on ollut hyvä olla.
- KOMPASSISUUNNISTUS KUNNIAAN! Erityisesti lasten sarjoissa huomattava ero sinne Kymenlaakson suunnistuksiin. Täällä radat ovat aitoja suunnistusratoja, kompassin käyttö on erittäin keskeisessä roolissa. Jos et ole tarkkaan suunnassa, niin voit olla pulassa. Esimerkiksi D12-radoilla ei puhettakaan polkusuunnistuksesta. Samaisen sarjan kärki menee n. 23-25 minuuttia, siis ei 12 minuuttia, niin kuin meillä! Itse kuntosuunnistuksiin täällä osallistuvana oikein nautin toisena päivänä A-lyhyt-radasta (3.5 km, 11 rastia), kun oli aitoa suunnistusta, siis kompassisuunnassa rastilta rastille...
- PEHMEÄSSÄ ON MUKAVA SUUNNISTAA... Kahden ensimmäisen päivän maastot ovat olleet ainakin huonokuntoiselle, polvivaivaiselle ja ehkäpä joskus hoikempanakin olleelle suunnistajalle varsin mainioita: pehmeä alusta tuntuu mukavalta juosta ja Väyrysen Timon neuvot muistaen ("matala askel") olen omasta mielestäni päässyt mukavasti eteenpäin, mutta emit-tulosteen mukaisesti aikaa on kulunut huomattavasti... (edistääköhän emit-korttini??).
- MUURAHAISPESÄT RASTEINA... Kartassa on paljon muurahaispesiä, jotka toimivat myös rastipisteinä. Eilisellä radallani niitä oli kaksi. Kävin kyllä ensin väärällä muurahaispesällä, sitten vaan rinnettä alas ja kas, tuollahan se minun muurahaispesäni onkin!
- LOPPUSUORAN NOPEIN VOITTAA VAPAAN OSALLISTUMISEN ENSI VUODEN RASTIVIIKOLLE... Niin, jos moninkertainen Pyhtään mestari pikajuoksussa olisi nuoruuden kunnossaan, niin mainittuun kisaan olisi ollut jotakin teoreettisia mahdollisuuksia, nyt loppusuora on ollut yhtä tuskaa, jonka Riikan ottama valokuva pahasti todistaa...
- SEURAHENKI. Rastiviikkojen yksi keskeinen juttu on saada olla kyssiläisten kanssa neljä kisapäivää ja jutella seurateltalla mukavia. Tänä vuonna kyssiläisiä on ollut paikalla: Metsolat (Riikka, Roosa, Jyrki), Leinosen Miisa-Maria, Väyryset (Timo, Tiina, Anni, Aino, Antti), Vuoriset (Anni, Pirjo, Hannu), Rapot (Maritta, Mauno), Maikkolan Esa, Koskivirran Oskari (Aino oli tullut valitettavasti kuumeeseen), Strengin Marja ja Kari sekä Kainlaurin Hannu (piru vie meni voittamaan minut A-lyhyellä...).
Huomenna edessä kolmas kisapäivä. Sijoituksellisesti parhaista asemista jatkavat Roosa D12-sarjassa (2.), Miisa-Maria (D12TR, 5.) ja Väyrysen Antti (H10RR, 9.).
Terveisin, Kisareportteri Jyrki M.
- KYLMÄ! Nyt jo naurattaa, kun kuuntelee säätiedotuksia, joissa todetaan Suomessa muutoin olevan ihan ok sää, mutta Oulun läänin itäosassa (me olemme siellä!) sateita ja kylmää. Kisapäivinä lämpötila on ollut alle 10 ja Ukkohallan kisakeskuksessa ajoittaiset sateet ja tuuli ovat lisänneet vaikeuskerrointa...
- TELTTA PELASTAA! Mutta superkiitokset Rapon Marittalle ja Manulle, meitä poloisia suunnistajia odotti ensimmäisenä kisapäivänä pystyssä oleva teltta, jonka suojissa on ollut hyvä olla.
- KOMPASSISUUNNISTUS KUNNIAAN! Erityisesti lasten sarjoissa huomattava ero sinne Kymenlaakson suunnistuksiin. Täällä radat ovat aitoja suunnistusratoja, kompassin käyttö on erittäin keskeisessä roolissa. Jos et ole tarkkaan suunnassa, niin voit olla pulassa. Esimerkiksi D12-radoilla ei puhettakaan polkusuunnistuksesta. Samaisen sarjan kärki menee n. 23-25 minuuttia, siis ei 12 minuuttia, niin kuin meillä! Itse kuntosuunnistuksiin täällä osallistuvana oikein nautin toisena päivänä A-lyhyt-radasta (3.5 km, 11 rastia), kun oli aitoa suunnistusta, siis kompassisuunnassa rastilta rastille...
- PEHMEÄSSÄ ON MUKAVA SUUNNISTAA... Kahden ensimmäisen päivän maastot ovat olleet ainakin huonokuntoiselle, polvivaivaiselle ja ehkäpä joskus hoikempanakin olleelle suunnistajalle varsin mainioita: pehmeä alusta tuntuu mukavalta juosta ja Väyrysen Timon neuvot muistaen ("matala askel") olen omasta mielestäni päässyt mukavasti eteenpäin, mutta emit-tulosteen mukaisesti aikaa on kulunut huomattavasti... (edistääköhän emit-korttini??).
- MUURAHAISPESÄT RASTEINA... Kartassa on paljon muurahaispesiä, jotka toimivat myös rastipisteinä. Eilisellä radallani niitä oli kaksi. Kävin kyllä ensin väärällä muurahaispesällä, sitten vaan rinnettä alas ja kas, tuollahan se minun muurahaispesäni onkin!
- LOPPUSUORAN NOPEIN VOITTAA VAPAAN OSALLISTUMISEN ENSI VUODEN RASTIVIIKOLLE... Niin, jos moninkertainen Pyhtään mestari pikajuoksussa olisi nuoruuden kunnossaan, niin mainittuun kisaan olisi ollut jotakin teoreettisia mahdollisuuksia, nyt loppusuora on ollut yhtä tuskaa, jonka Riikan ottama valokuva pahasti todistaa...
- SEURAHENKI. Rastiviikkojen yksi keskeinen juttu on saada olla kyssiläisten kanssa neljä kisapäivää ja jutella seurateltalla mukavia. Tänä vuonna kyssiläisiä on ollut paikalla: Metsolat (Riikka, Roosa, Jyrki), Leinosen Miisa-Maria, Väyryset (Timo, Tiina, Anni, Aino, Antti), Vuoriset (Anni, Pirjo, Hannu), Rapot (Maritta, Mauno), Maikkolan Esa, Koskivirran Oskari (Aino oli tullut valitettavasti kuumeeseen), Strengin Marja ja Kari sekä Kainlaurin Hannu (piru vie meni voittamaan minut A-lyhyellä...).
Huomenna edessä kolmas kisapäivä. Sijoituksellisesti parhaista asemista jatkavat Roosa D12-sarjassa (2.), Miisa-Maria (D12TR, 5.) ja Väyrysen Antti (H10RR, 9.).
Terveisin, Kisareportteri Jyrki M.