Muistoja ratamestarina olemisesta

Muistoja ratamestarina olemisesta

Lauri Helminen

Ollessani ensimmäistä kertaa kuusikymmenluvun lopulla Juhani Soinin apulaisena piirin mestaruuskilpailuissa Suolinnassa en osannut kuvitella mitä kaikkea ratamestaritoiminta toikaan elämääni kolmenkymmenen vuoden aikana. Oli paljon tähtihetkiä mutta myös vastoinkäymisiä. Ratamestarina olo on kuin savusaunan omistajalla, vähintään kerran se palaa. Miten ratamestaritoiminta tänä aikana onkaan kehittynyt. Mussalon kansallisissa v.1972 (kilpailijoita 626) painettiin radat ensimmäistä kertaa meillä käsipainokoneella. Sitä ennen ne piirrettiin käsin. Rasteilla oli käytössä väriliidut leimaamista varten. Pihtileimasimet otettiin käyttöön v.1975 SM-viestissä. Lentokentän v.1986 Fin-5 kilpailuista lähtien suurten kilpailuiden radat on painettu painotaloissa.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään ratamestariksi? Siihen joko joudutaan tai halutaan. Minulle kävi juuri siten, että ensin jouduin ja sen jälkeen aloin himoita ratamestaritehtäviä. Suurena tavoitteena pidin sitä, että olisin pystynyt antamaan kilpailijoille riittävän vaativia haasteita. Ratamestarityötä edesauttoi myös tiivis kartanparannustoiminta. Karttojen teko antoi myös potkua suunnistustaidon kehittämiselle.

Ratamestarityössä kaikkeen miellyttävintä oli alustava ratasuunnittelu olohuoneessa. Olosuhteet ovat hyvät, ei satanut eikä ollut hirvikärpäsiä. Eniten aikaa meni rastipukkien tekemisiin ja rastilippujen viemisiin sekä ratojen painamiseen. Viimeinen yö ennen kilpailuja oli aina levoton, koska joutui miettimään mitä pitäisi vielä tarkistaa. Ainainen koodivirheen pelko pyöri mielessä. Kun ja jos kilpailut menivät hyvin, ratamestari sai hyvän olon tunteen jota ei voine selittää.

Mitä kaikkea ratamestarina ja valvojana olo on sitten minulle antanut? Kaikkea hyvää ei voi luetella, mutta ennen kaikkea se antoi paljon ystäviä, paljon hienoja hetkiä ja nöyrää mieltä. Tehtyjen tuntien määrää on vaikea arvioida, mutta ratoja tein vuosittain keskimäärin kolme. Tärkeimmät kilpailut olivat 3 kpl SM-viestejä, 1 kpl Fin-5 osakilpailu, 4 kpl Kymen Rastiviestejä, 1 kpl testikilpailu, 12 kpl piirin mestaruuskilpailuja, 5 kpl eri yhteisöjen valtakunnallisia mestaruuskilpailuja ja lukuisia kansallisia kilpailuja. Vasta loppuvaiheessa osasin käyttää apuna ratamestariryhmää. Alkuaikoina halusin tehdä kaiken yksin lastenratoja lukuun ottamatta. Vaikka näin jälkikäteen työn määrä tuntuu lähes käsittämättömältä en päivääkään kuitenkaan vaihtaisi pois. Emit-järjestelmään en ehtinyt koskaan syventyä.Se on tuonut paljon helpotuksia ratamestarityöskentelyyn.