Kymin Suunnistajat 1990- ja 2000-luvulla

Ville Taussi
 
Aloitan tekstin vuodesta 1992, jolloin itse aloitin suunnistuksen. Ainakin osalle seuramme jäsenistä vuoden 1992 loppu on jäänyt mieleen siitä, että lähestulkoon koko seuran parhaimmisto vaihtoi tuolloin seuraa.

Ensimmäinen suunnistuskertani oli keväällä –92 Karhuvuoren kuntoradan maastossa järjestetyt kuntosuunnistukset. Heti alussa innostuksen syntymiseen oli suuri merkitys sillä, että heti ensimmäinen suunnistuskerta oli maastossa, jossa olin liikkunut paljon muutenkin. Ensimmäinen kilpailuni oli kesäkuussa –92 Pahallalammella järjestetyt silloisen Kymenlaakson piirin pikamatkan mestaruuskilpailut. Tuloksena oli hylkäys, koska yhtä rastia ei löytynyt. Loppukesästä kävin ikäkausikilpailuja ja lähialueen kansallisia ja olin saanut melko vakavan suunnistuskärpäsen pureman.

Nykyinen edustusjoukkue aloittaa

Kausi 1993 oli sitten ensimmäinen kokonainen suunnistuskauteni. Kilpailuja oli kevään Isotonic-suunnistuksesta Kainuun Rastiviikkoon Nuorten Jukolaan ja KLL:n Suomen Mestaruuskilpailuihin. 1990-luvun alkupuolella aloitti suunnistuksensa myös erikoislaatuinen joukko pikkupoikia. Kaikkien poikien tarkkoja aloitusajankohtia en muista, mutta tuo 1983 syntyneiden poikien joukko (Tuomas Mattila, Jussi Taussi, Pekka Tolonen ja Matti Töyrylä) vahvistettuna muutamaa vuotta myöhemmin KySsiin vaihtaneella Jonne Lehdolla oli seuramme 1990-luvun menestyksen ehdoton kulmakivi.

Aluksi tuo poikajoukko pelotti ja alisti muita ikäkausikilpailuissa ja lähialueen kansallisissa. Joka syksyisenä kohokohtana olivat KLL:n Suomen Mestaruuskilpailut, joista on tullut kaiken värisiä mitaleita ja useita sijoituksia Top Teniin. Vuodesta 1998 lähtien, jolloin –83 ikäluokka pääsi ensimmäistä kertaa virallisiin SM-kilpailuihin, on tuo poikajoukko tuonut seurallemme n. 40 plakettisijoitusta (10 joukkoon) SM-kilpailuista. Nuo 40 plakettisijoitusta pitävät sisällään SM-viestikulta, 2 x SM-viestipronssi, 2 x normaalimatkan SM-kulta, normaalimatkan SM-hopea, 2 x normaalimatkan SM-pronssi, SM-pitkän hopea ja SM-yön pronssi. Tietenkin seurassa on ollut paljon muitakin menestyjiä tuon erikoislaatuisen poikajoukon lisäksi. Muita SM-mitaleja ja sijoituksia kymmenen joukkoon henkilökohtaisissa kilpailuissa saavuttaneita ovat Salla Lehto, Sanna Tolsa ja Mikko Töyrylä.

Hiihtosuunnistusta a’la Lehdon perhe

Hiihtosuunnistuksen puolella aktiivisuus on ollut vähäistä, mutta menestys sitäkin parempaa. Pääosin menestyksestä ovat vastanneet Jonne ja Salla Lehto. Molemmat saavuttivat Kymin Suunnistajien väreissä useita Suomen Mestaruuksia ja muita mitaleita. Ja seuran vaihtojen jälkeen menestys on jatkunut vähintäänkin samanlaisena. Molemmat ovat pärjänneet nuorten MM-tasolla kirkkaimpien mitaleiden arvoisesti ja Salla on noussut myös naisten sarjassa maailman hiihtosuunnistuseliittiin.

Antit vauhdissa

90-luvun alussa Kymin Suunnistajia edustivat myös Antit Ranta ja Harju. Joista ensin mainittu mm. voitti 1991 Koululiikuntaliiton Suomen Mestaruuden monien muiden hyvien saavutusten lisäksi. Antti Harjun saavutukset olivat hyviä jo Kymin Suunnistajien aikana mm. hyvien KLL-juoksujen ansiosta. Nykyään jokainen suunnistusta aktiivisesti seuraava on huomannut kuinka Antti on noussut aivan valtakunnan terävimpään kärkeen, josta osoituksena mm. tämän vuoden normaalimatkan SM-hopea Kalevan Rastin väreissä.

Viesteissä menestystä

Nuorten puolella viestisuunnistuksissa 90-luvun alussa Nuorten Jukolassa sijoitukset pyörivät n.40 sijan paikkeilla. 90-luvun loppupuolella nuorison saatua ikää ja kokemusta lisää parhaimmaksi tähänastiseksi sijoitukseksi tuli vuoden 1998 12.sija. Muita hyviä sijoituksia ovat olleet mm. Smålandskavlenin junioriviestin 4. sija vuonna 2000.

Uusi polvi on tulossa

Aivan viime vuosina on myös ollut havaittavissa ilahduttavasti nuoremman polven esiintuloa. Parhaimpina saavutuksina ovat vuoden 2000 KLL SM-kilpailuissa tullut Jarkko Tolsan pronssi ja tämän vuoden (2003) Jussi Töyrylän SM-hopea ja Henrik Väisäsen 6. sija samaisissa karkeloissa. Lisäksi henkilökohtaisissa SM-kilpailuissa 10 parhaan joukkoon on sijoittunut Heta-Kaisa Koivupuro.

Jukolan Viestissä nousujohteinen kehitys

Jukolan viestissä oli monta melko laihaa vuotta vuoden 1992 jälkeen ja sijoitukset pyörivät vähän alle ja yli kolmen sadan aina vuoteen 2000 Joensuun Jukolaan saakka, jolloin ensimmäisen kerran moneen vuoteen oli joukkueen tavoitteena sijoittua 200 parhaan joukkoon. Tuolloin ei kuitenkaan tavoitteessa onnistuttu vaan sijoitus oli 240. Vuonna 2001 Seinäjoella sijoitus oli 142. ja tavoitteena ollut sijoittuminen 150 parhaan joukkoon täyttyi. Vuonna 2002 Asikkalassa oli tavoitteena sijoittua jo 100 parhaan joukkoon, mutta 10 pykälää tavoite jäi vajaaksi. Tänä vuonna Sulkavalla sijoitus olikin sitten ensimmäisen kerran 100 joukossa minun aikana. Sijoitukseksi tuli 97. muutamien osuuksien raskaista virheistä huolimatta. Joukkueessa suunnistivat Petri Kotro, Matti Töyrylä, Jarno Saarela, Tuomas Mattila, Ville Taussi, Jussi Taussi ja Jonne Lehto. Venlojen viestissä parhain sijoitus on vuodelta 2000, jolloin joukkue Sanna Taina, Ritva Väisänen, Sanna Tolsa ja Salla Lehto sijoittui 63:nneksi.

Menestystä veteraanisarjoissa

Veteraanien puolella 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tuli paljon hyviä menestyksiä. Kaikkein kirkkaimpana on Samuli Korven Suomen Mestaruus H70-sarjan pikamatkalla. Muita kestomenestyjiä on ollut Teuvo Töyrylä, joka on nappaillut useampana vuonna sijoituksia 10 parhaan joukossa SM-kilpailuissa. Menestystä on tullut normaalimatkalla, pitkällämatkalla ja erityisesti yösuunnistuksessa. Yösuunnistajana Teuvo on ollut myös useana vuonna Jukolan ”pitkällä yöllä”.

Olen tähän mennessä muistellut lähinnä parhaita menestyksiä eikä tukenani ole ollut mitään kaiken kattavaa tuloshistoriikkiä. Jos jostain syystä jonkun tätä lukevan mieli pahoittuu siitä, että omaa tai jonkun muun menestystä ei mainita tämän tekstin yhteydessä, olen syvästi pahoillani ja toivon, että kaikki hyväksyvät ja ymmärtävät asian.

Vahvaa nuorisotoimintaa

Nuorisotoiminta seurassamme on ollut erittäin hyvää koko sen ajan, mitä olen itse suunnistanut. Erilaisia leirejä on ollut vuosittain lähempänä ja vähän kauempanakin. Parhaiten mieleen ovat jääneet, monistakin syistä, Risulahdessa pidetyt kesäleirit. Nuorisotoiminnan toimivuudesta on osoituksena myös vuodesta toiseen sijoittuminen Kymenlaakson Orava Cupissa ensimmäiseksi tai toiseksi. Erityiset kiitokset nuorisotoiminnasta Pekka Korvelle monien hyvien harjoitusten järjestämisestä ja Kaisa Snellille monista eri leireistä.

Vuodesta 1998 lähtien Kymin Suunnistajissa on toiminut nuorten valmennusryhmä, joka on viime vuodesta lähtien jakautunut kahteen osaan: nuorempien valmennusryhmään ja vanhempien edustusryhmään.

Edustusryhmän ja sitä edeltäneen valmennusryhmän toiminta on ollut aktiivista 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Menestyksistä mainittiin tekstin alussa. Leiritoimintaa on ollut mm. Ruotsissa, Ahvenanmaalla, Lapissa ja tietenkin monissa muissa osissa Suomea. Suunnistusliiton valmennusryhmissä 1990- ja 2000 luvuilla seuramme jäsenistä ovat olleet Jonne Lehto, Tuomas Mattila, Jussi Taussi, Matti Töyrylä, Mikko Töyrylä, Salla Lehto ja Sanna Tolsa. Viimeisimpänä valmennusryhmiin valintana on Jonne Lehdon valinta nuorten maajoukkueryhmään.

Muistoja ratamestarina olemisesta

Lauri Helminen

Ollessani ensimmäistä kertaa kuusikymmenluvun lopulla Juhani Soinin apulaisena piirin mestaruuskilpailuissa Suolinnassa en osannut kuvitella mitä kaikkea ratamestaritoiminta toikaan elämääni kolmenkymmenen vuoden aikana. Oli paljon tähtihetkiä mutta myös vastoinkäymisiä. Ratamestarina olo on kuin savusaunan omistajalla, vähintään kerran se palaa. Miten ratamestaritoiminta tänä aikana onkaan kehittynyt. Mussalon kansallisissa v.1972 (kilpailijoita 626) painettiin radat ensimmäistä kertaa meillä käsipainokoneella. Sitä ennen ne piirrettiin käsin. Rasteilla oli käytössä väriliidut leimaamista varten. Pihtileimasimet otettiin käyttöön v.1975 SM-viestissä. Lentokentän v.1986 Fin-5 kilpailuista lähtien suurten kilpailuiden radat on painettu painotaloissa.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään ratamestariksi? Siihen joko joudutaan tai halutaan. Minulle kävi juuri siten, että ensin jouduin ja sen jälkeen aloin himoita ratamestaritehtäviä. Suurena tavoitteena pidin sitä, että olisin pystynyt antamaan kilpailijoille riittävän vaativia haasteita. Ratamestarityötä edesauttoi myös tiivis kartanparannustoiminta. Karttojen teko antoi myös potkua suunnistustaidon kehittämiselle.

Ratamestarityössä kaikkeen miellyttävintä oli alustava ratasuunnittelu olohuoneessa. Olosuhteet ovat hyvät, ei satanut eikä ollut hirvikärpäsiä. Eniten aikaa meni rastipukkien tekemisiin ja rastilippujen viemisiin sekä ratojen painamiseen. Viimeinen yö ennen kilpailuja oli aina levoton, koska joutui miettimään mitä pitäisi vielä tarkistaa. Ainainen koodivirheen pelko pyöri mielessä. Kun ja jos kilpailut menivät hyvin, ratamestari sai hyvän olon tunteen jota ei voine selittää.

Mitä kaikkea ratamestarina ja valvojana olo on sitten minulle antanut? Kaikkea hyvää ei voi luetella, mutta ennen kaikkea se antoi paljon ystäviä, paljon hienoja hetkiä ja nöyrää mieltä. Tehtyjen tuntien määrää on vaikea arvioida, mutta ratoja tein vuosittain keskimäärin kolme. Tärkeimmät kilpailut olivat 3 kpl SM-viestejä, 1 kpl Fin-5 osakilpailu, 4 kpl Kymen Rastiviestejä, 1 kpl testikilpailu, 12 kpl piirin mestaruuskilpailuja, 5 kpl eri yhteisöjen valtakunnallisia mestaruuskilpailuja ja lukuisia kansallisia kilpailuja. Vasta loppuvaiheessa osasin käyttää apuna ratamestariryhmää. Alkuaikoina halusin tehdä kaiken yksin lastenratoja lukuun ottamatta. Vaikka näin jälkikäteen työn määrä tuntuu lähes käsittämättömältä en päivääkään kuitenkaan vaihtaisi pois. Emit-järjestelmään en ehtinyt koskaan syventyä.Se on tuonut paljon helpotuksia ratamestarityöskentelyyn.

Maisan kokemukset KyS:stä ja suunnistuksesta

Maisa Mattila

Omat suunnistamiset

SE alkoi joskus 70-luvun alkupuolella mentyäni Ahlströmille töihin ja siellä työporukassa mietittiin jotain kuntoilu­lajia. Aivan uutena ja ihmeellisenä löysin tälläisen kuin suunnistus ja eikun rasteille, aluksi pareittain työkaverin kanssa Arvi Kiiraman kärsivällisellä opastuksella.

Melko pian sain houkuteltua myös armaan aviomieheni Saken kuntorasteille. Eskelisen Reijo varmaan muistaa vieläkin sen tapahtuman (hän oli ratamestari). Sakkea odotettiin ja odotettiin ja oltiin jo lähdössä etsimään, mutta saapuihan Sakke vihdoin uupuneena mutta onnellisena pois metsästä. Ja niin oli Mattilan perhe hurahtanut suunnistukseen ja seurahan oli Kymin Suunnistajat. Tämä tapahtui peruskartta-aikaan.

Samoihin aikoihin tulivat ensimmäiset suunnistuksen erikoiskartat ja KyS käynnisti vireän ja voimakkaan nuorisotoiminnan. Mukaan tuli paljon lapsiperheitä ja suunnistuksesta kehittyi koko perheen harrastus. Mattilatkin alkoivat muiden mukana kiertää kansallisia kisoja ja rastiviikkoja. Itse jätin aika pian “kuntsarit” ja suunnistin vain rastiviikoilla periaatteella “sateen sattuessa sisällä” lukuunottamatta Sveitsin rastiviikkoa. Siellä nääs satoi koko viikon.

Kainuun rastiviikko kuului ja kuuluu taaskin kesäohjelmaan. Kyssiläis-perheitä rynnisti 70-80-luvulla sankoin joukoin Kainuuseen: ainakin Rapot, Rikat, Kääriät, Helmiset, Rainiot, Nurmiaiset, Korvet ja varmasti muitakin jotka ei nyt tulleet mieleen. Siihen aikaan asuttiin leirialueella teltoissa omalla tiiviillä alueella, jonka varasi ensiksi ehtinyt. Rapon Marita oli muuten paras paikanvaraaja. Hän nääs pelotteli muut pyrkijät kauas kertomalla millaista hurjaa sakkia varaamalleen paikalle oli tulossa.

Suunnistusmenestystäkin tuli, koska seppeleitä saatiin väsätä muistin mukaan aivan riittävästi. Paremminkin ovat jääneet mieleen välipäivät ja Rainion Ranin järjestämät tapahtumat. Opastettu retki Raatteen tielle oli ohjelmassa. Ranillahan oli omakohtaisia kokemuksia kyseisestä paikasta. Myös leiriolympialaiset palkintojen jakoineen olivat ohjelmassa . Lajeina oli ainakin: ammunta ilmapistoolilla, tikan heitto, uinti ja rinnejuoksu soramontussa.

On tosi mukavaa, että kyssiläiset perheet yhä osallistuvat rastiviikoille. Lisäystä on tullut Fin-5-viikosta. Nyt ei enää asuta niin tiiviisti, mutta kisapaikan seurateltta toimii yhteisenä tukikohtana, jossa luodaan tätä seurahenkeä ja on mahdollisuus kertoa nämä kootut selitykset suorituksestaan ja menestyksiäkin aina tulee.

Muut oheistoiminnat

”Jytäjumppaa”

Joskus 80-luvulla syksyn saapuessa KyS:n naisten mieleen hiipi haikeus, että eikö me tavata vasta kun ensi kesänä. Siinä syntyi idea talviajan “Jytäjumpasta”. Ja niinpä varattin salivuoro Aittiksen koululta. Tilasin muutaman kasetin ja eikun jumppaamaan Anne Pohtamon aerobicin , Kuntoliiton jytäjumpan ja strechingin tahdissa. Tätä harrastettiin muutama vuosi, kunnes kuntosaleista tuli liian kova kilpailija meille.

”Ravintolatoiminta”

Kymin Suunnistajat on koko historiansa ajan järjestänyt isompia ja pienempiä kisoja. Kisoihin kuuluu aina ravintola. Meitä KyS:läisiä naisia on aina löytynyt iskukykyinen joukko hoitamaan homma. Itse pääsin pian harrastukseni alussa joukkoon mukaan ja jonkun ajan kuluttua perin Korpin Ailalta “ravintolapäällikön” viran. Niinpä tuli junailtua “muutama” kisaravintola ja taas sain uusia kokemuksia sekä uutta oppia.

Yhteen aikaan meidän kisaravintolan tavaramerkki oli paikalla leivotut munkkirinkilät. Itse olin ensiksi vähän epäilevä Kilpisen Riitan ideasta. Miten siellä metsän keskellä niitä rinkeleitä väännetään? Kunnes Riitta sitten demonstroi jutun juonen ja niinhän me luonnonhelmassa taikinasta pyöritettiin pikkupullia ja pullista etusormet läpi , pyöräytys ja rinkeli rasvaan paistumaan.

”Sihteeri” (ilmoitus)

Otsikossa on tehtävänimike, joka sopii mahdollisimman huonosti allekirjoittaneeseen. He jotka minua tuntevat vähän paremmin, tietävät että, jos minulle uskoo 3 paperia kohta ainakin yksi on hukassa ja muut kaksi sekaisin.

Mutta kun Kääriän Vapulta vapautui ilmoitussihteerin pesti niin minähän tartuin tilaisuuteen että “ tätähän en vielä ole tehnytkään “. Onneksi, minulle ja seuralle, että samaan aikaan otettiin käyttöön verkkovihko-palvelu Internetissä ja ilmoittautumiset hoituvat ilman paperia. Omasta mielestäni homma on sujunut ilman kovin montaa mokaa, mitä nyt ensimmäisen kesäkauden jälkeen en muistanut aloittaa hiihtosuunnistuskautta ja Lehdon Jampalta jäi kisat väliin, varmaankin olen sen saanut anteeksi.

Summa summarum

Edellisissä jutuissa olen halunnut eritellä lähinnä itselleni, miten monipuolisella tavalla minulla on ollut mahdollisuus hyödyntää seuraa itseni kehittämisessä, sillä mikään näistä tehtävistä ei ole sivunnut leipätyötäni lasitehtaan laboratoriossa ja samalla olen tutustunut aikamoiseen määrään mukavia ihmisiä.

Mikä mukavinta, olen saanut seurata muidenkin kuin omien lasten kehitystä nuoriksi ja aikuisiksi jo toisessa polvessa (vai onko se jo kolmannessa?). Jonkinlaista kasvatustakin on tullut leireillä harrastettua “keittiön” kautta.

Tästa kaikesta ei voi olla kuin kiitollinen Kymin Suunnistajille.